Ajattelemisen taitoa yksin ja yhdessä

Aloitin Matkalla riittävään vanhemmuuteen (MRV) -hankkeessa etätöiden merkeissä marraskuussa 2024. Tänään huomaan, että ennen minulle niin helposta asiasta on tullut varsin vaikeaa, nimittäin ajattelusta. Huomaan, että tarvitsen toisia ihmisiä ajatteluni tueksi peilaamaan ääneen ihmettelyäni tai tyhmiltä tuntuvia ideoitani. Usein kaipaan myös konkreettisia vastauksia sen hetkisiin kysymyksiini. Tarvitsen ihmisten reaktioita, eläviä sanoja ja “puhuvia päitä”. Näkökulmia. Pahinta olisi jäädä yksin vailla vastausta.

Lastensuojelun piiriin ajautuu palvelujärjestelmän ja terveyspalvelujen puutteen vuoksi usein lapsia, jotka eivät sinne kuuluisi. Näin voi käydä erityisesti silloin, kun perhe kokee tarjotut palvelut riittämättöminä tai tarpeenmukaisia ja oikein ajoitettuja palveluita ei yksinkertaisesti ole saatavilla. Usein perhe on myös yhtäaikaisesti asiakkaana monissa palveluissa. Palvelut voivat olla päällekkäisiä tai tieto ei kulje auttavien ihmisten välillä. Vanhemmuus ja sen tukeminen vaikuttaa olevan monessa palvelussa unohdettu asia tai sen huomioimista pompotellaan toimijalta toiselle. Vanhemmuuden huomioimisen riittämättömyys on noussut esille lähes jokaisessa Kainuun MRV-osahankkeen yhteistyöverkoston tapaamisessa. Kuka tukee palvelujen aallokossa vanhempaa ja vanhemmuutta?

Nykypäivänä lastensuojelu on asiantuntijuuden ja säästämisen paineiden alla työskentelevä moniottelija, jolta vaaditaan raskaan sarjan suoritusten lisäksi jatkuvaa kehittymistä ja jatkuvan oman oppimisen ja sen kehittymisen äärellä olemista. Perheiden haasteet ovat monipuolistuneet ja ongelmat pitkittyneet, minkä kanssa lastensuojelu tekee parhaansa, ja enemmänkin.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaat ja asiakastyön tavoitteet ovat yhteisiä. Voisiko tässä tilanteessa ratkaisu löytyä yhdessä ajattelemisen taidosta? Voisiko voimien yhdistämisestä, moniäänisyyden lisäämisestä ja palvelujen yhteensovittamisesta olla lastensuojelulle apua ja tukea? Muutokselle on selkeä tarve ja tilaus. Muutos on aina prosessi, joka haastaa, sillä asiat eivät tapahdu hetkessä.

Kainuun MRV-osahankkeen yhteiskehittämistilaisuuksissa ja muissa toimijatapaamisissa olemme havainneet, ettei lastensuojelu ei selviä yksin. Kokemustamme täydentävät valtakunnalliset tutkimukset ja suositukset. Minunkaan ei tarvitse pärjätä yksin. Tässä tilanteessa tarvitsen pysähtymistä, rakenteiden uudelleen miettimistä, suunnittelua ja työtapojen monipuolistamista. Muutos vaatii myös omaa osallistumista, toisen kuulemista, oman ajattelun läpinäkyvyyttä – ääneen puhumista olettamusten sijaan sekä valmiiden ratkaisujen hylkäämistä. Inspiraatiota ja innostusta. Eteenpäin pääseminen vaatii uusia rutiineja.