Ammattilaiseksi oppimassa –työharjoittelun ohjauksella on merkitystä!

Uusimmassa Talentia-lehdessä (6/2023) oli juttu sosiaalialan opiskelijoiden ohjaamisen merkityksestä ja tärkeydestä. Tällä hetkellä työpaikat ottavat opiskelijoita vastaan vaihtelevasti. Haluttomuus ottaa opiskelijoita vastaan saattaa johtua sosiaalityön kiireestä ja paineesta, jolloin opiskelijan ohjaaminen voi tuntua ylimääräiseltä rasitukselta. Käytännön työ ja ohjaus ovat kuitenkin keskeisiä opiskelijan ammatillisen kasvun kannalta. Lisäksi sillä vaikutetaan tulevaan työssäjaksamiseen, työhyvinvointiin ja sitoutuneisuuteen. Työpaikoille opiskelijat antavat vastavuoroisesti uutta tietoa ja epäilemättä onnistuneesti sujunut ohjaaminen on työpaikalle myös rekrytointivaltti.

Jutun siivittämänä ajatukset vaelsivat noin viidentoista vuoden takaiseen aikaan, jolloin itse tein sosionomiopintoihini kuuluvia harjoitteluja. Opiskelijan näkökulmasta aika oli jännittävää ja haltuun otettavat asiat tuntuivat isoilta ja pelottavilta. Tunnelma tiivistyi entisestään opintojen loppupuolella, kun työelämän vastuut ja velvollisuudet alkoivat lähestyä entistä konkreettisemmin. Opiskelijaroolin tarjoama suoja ei palvelisi enää pitkään ja seuraavaksi olisi oltava valmiina työelämään.

Erityisen kirkkaassa muistissa on viimeinen harjoittelujakso pienen kunnan sosiaalitoimistossa. Muistan, kuinka mieleni teki ennemmin kirkua ja juosta karkuun, kuin ottaa työelämän härkää sarvista. Jälkeenpäin ajatellen on helppo huomata, mikä merkitys minulle tuolloin oli harjoittelun ohjaajan ohjaamisella ja rohkaisemisella. Ohjaajani loi minulle positiivisen ja turvallisen olon, kannusti ja oli myös itse persoonana aito ja helposti lähestyttävä. Hän rohkaisi tekemään itse, mutta samalla turvasi ja suojeli vasta nupullaan olevaa ammatillisuuttani. Varmaan on hänen ansiotaan, että ylipäätään olen vielä alalla.

Valtaosaltaan harjoittelujen kokemukset ovat varmasti positiivisia. Päinvastaisista kokemuksista on ikävä lukea ja kuulla. Erityisen raskaaksi sosiaalialan opiskelijat ovat kokeneet liian suuren vastuun, yksin jäämisen, eettisiin kysymyksiin liittyvät ristiriidat sekä harjoittelupaikan kyynisen ilmapiirin. Ohjauksessa ja ohjaajissa on myös isoja eroja. Pahimmissa tapauksissa opiskelijat ovat joutuneet paikkaamaan henkilöstövajeita tai muuten kantaneet isoa vastuuta tahtomattaan.

Pelkoa ja epävarmuutta kokee jokainen sosiaalialan opiskelija jossakin vaiheessa työuraansa. Eettinen vastuu alalla on kova ja se vaikuttaa työn kuormittavuuteen. Erityisen kovilla ollaan uran alkuvaiheessa. Opiskelijoiden ja vasta alalla aloittaneiden ammatillisuutta olisi vahvistettava järjestelmällisesti riittävän ohjauksen ja tuen avulla. Avoimuus, vuorovaikutteisuus ja mentoroiva työote ovat avainasemassa ja niiden toteutumiseen olisi voitava kohdistaa riittävästi resursseja.

Omalta osaltani haluan vielä esittää kiitokseni sille arkisen sosiaalityön sankarille, joka aikanaan valoi uskoa minuun harjoittelun ohjaajan ominaisuudessa. Kiitokset haluan myös lähettää kaikille, jotka ovat minua vuosien varrella tukeneet ja antaneet aikaansa kiireisen työn keskellä.

Viittaus: Lisää osaamista harjoittelijoiden ohjaukseen. 2023. Talentia 6/2023. 3.10.2023 s. 17–19