Gerontologinen sosiaalityö näkyväksi – tutkimustiedolla kohti vakiintunutta paikkaa palvelujärjestelmässä

Kiinnostus gerontologista sosiaalityötä kohtaan on aika ajoin noussut esiin niin sosiaali- ja terveysalan organisaatioissa kuin ammattilaisten keskuudessa. Gerontologiselle sosiaalityölle onkin ikääntyvässä yhteiskunnassa erityinen tarve, sillä ikääntyneillä on moninaisia tuen tarpeita. Eläköitymisen, sairauksien ja sosiaalisten verkostojen kaventumisen myötä sosiaaliset ongelmat voivat kärjistyä. Suomessa ja muualla maailmalla gerontologinen sosiaalityö on kuitenkin vasta kehittymässä yhdeksi sosiaalityön erityisalueeksi, ja lisäksi sen asema eri kunnissa ja sote-alueilla vaihtelee.

Alkuvuonna 2021 käynnistyneessä, sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa GERIT-tutkimushankkeessa olemme lähteneet etsimään vastauksia muun muassa siihen, miten ikääntyneiden sosiaalityön tarpeita tunnistetaan ja miten niihin vastataan eri puolilla Suomea. Tulevien hyvinvointialueiden ja sote-keskusten myötä nämä kysymykset ovat entistä ajankohtaisempia ja tärkeitä niin palveluiden kehittämisen kuin ikääntyvän väestön hyvinvoinnin näkökulmasta.

Itä-Suomen yliopiston, Helsingin yliopiston ja Lapin yliopiston yhteisesti toteuttamassa hankkeessa olemme nyt pisteessä, jossa tutkimusaineistot on kerätty ja suuntaamme katsettamme siihen, millaisia havaintoja ja tuloksia niistä on löydettävissä. Kokonaisuutena olemme saaneet valtavasti uutta tietoa niin gerontologisen sosiaalityön asiakkaiden kuin heidän kanssaan työskentelevien kertomana. Käytössämme on myös ainutlaatuinen ikääntyneitä asiakkaita koskeva asiakirja-aineisto.

Itä-Suomen yliopistossa toteutettavan työpaketin läpileikkaavana näkökulmana on niin sanottu portinvartijuus. Vanhuspalvelulaki (L 980/2012) korostaa oikea-aikaisia ja riittäviä palveluita ikäihmisille (14§) ja sitä, että ne ovat yhdenvertaisesti saatavilla (7§). Kuitenkaan palveluita ei aina käytännössä koeta riittävinä, ja tarkoituksenmukaisten palveluiden piiriin pääsy on monelle iäkkäälle vaikeaa. Tällöin kyse voi olla palveluihin liittyvästä syrjäytymisestä, mutta usein myös muista elämäntilanteeseen liittyvistä haasteista.

Jotta ikääntyneiden asiakkaiden palvelutarpeeseen voidaan vastata oikea-aikaisesti ja tarkoituksen mukaisella tavalla, on osattava tunnistaa, mitkä tekijät aiheuttavat gerontologisen sosiaalityön tarvetta. Sosiaalisen tilanteen ja sosiaalityön tarpeiden tunnistaminen voi kuitenkin olla haasteellista. Keskitettyjen asiakas- ja palveluohjausyksikköjen palveluohjaajat joutuvat myös usein työskentelemään tiukkojen resurssien ja asiakkaan tavoitteiden tukemisen ristipaineessa, eikä heillä ole useinkaan sosiaalityön ja siihen liittyvien ilmiöiden asiantuntemusta.

Gerontologisen sosiaalityön asiantuntemus osana ikääntyneiden palveluita on turvattava, jotta ikääntyvien oikeudet tarvitsemiinsa palveluihin toteutuvat. Lisäämällä tietoa ikääntyneiden vaikeista elämäntilanteista ja sosiaalityön mahdollisuuksista auttaa niissä turvataan ikääntyneiden hyvinvointia ja edistetään yhteistyötä monialaisissa ja moninaistuvissa toimijoiden verkostoissa. Samalla herätetään keskustelua ikääntyneiden kanssa tehtävän sosiaalityön sisällöistä ja kehittämistarpeista ammatin sisällä.