Siirry pääsisältöön (Paina Enter)
Hanketyö - ehkä elämäsi kiihkein lomaromanssi
-

Hanketyö - ehkä elämäsi kiihkein lomaromanssi

Näillä sanoilla ja hersyvän naurun siivittämänä kuulin, kun uusia ja siten vielä varsin neitseellisiä hanketyöntekijöitä ohjeistettiin kehittämisen saloihin.

Oma lomaromanssini alkoi orastaa helmikuussa, jolloin siirryin lastensuojelun kehittämishankkeeseen (LUMO, linkki vie ISOn hankesivulle) ehkä kesken kiihkeintä kehittämisen kevättä. Toki neitseellinen en itse enää ollut, sillä kuhertelin hankkeessa jo aikaisemmin lastensuojelun ja lapsiperhepalvelujen systeemisen tiimimallin kouluttajana. Taustalla on myös useamman vuoden ajan hanketyötä muun muassa Pohjois-Karjalassa muutosagenttina lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa (LAPE). LUMOn hanketyö on tälle varsin luonteva jatkumo.

Hanketyössä tapahtuva kehittäminen elää yhteiskunnan muutosten mukana. Uutena normaalina vaikuttaa olevan kehittämishankkeiden lyhytkestoisuus, mikä johtaa automaattisesti väkisin puserrettuun ja lyhyeen kuherteluvaiheeseeni. Illuusio kehittämisen ihanuudesta on vielä niin tuore, ettei sitä voi muutoin katsoa kuin rakastuneen silmin. Tällöin on vielä vaikea sanoa, mikä lopputulos tulee olemaan.

Kehittämisen alusta siirrytään melko nopeasti hankkeen itsenäistymisen ja eriytymisen vaiheeseen, jossa haetaan kehittämisen rajoja törmäämällä todellisuuden ja odotusten väliseen ristiriitaan. Kuten myös kiihkeässä lomaromanssissa, voi illuusio kehittämisen ihanuudesta kokea tässä vaiheessa kovan kolauksen. Onnistunut itsenäistymisen ja eriytymisen vaihe luovat kuitenkin pohjaa sille, että kehittämisessä voi päästä eteenpäin ja jatkaa kohti tietoisemman kehittämisen vaihetta.

Ehkä kiihkeän lomaromanssin taustalla on rahoittajan luoma stressi siitä, että tulosta on saatava aikaan jo ennen kuin suhde kehittämiseen on päässyt kunnolla edes alkuun. Vaarana on, että erityisesti uudelle kehittäjälle muodostuu irrationaalinen suhde siitä, mitä pitikään kehittää. Yhtä lailla tämän riskin piirissä ovat myös ammattikehittäjät, jotka kilvan kipuilevat monien kehittäjäkollegoiden rinnakkaishankkeiden ja moninaisten hanketavoitteiden parissa etsien yhtymäpintaa ja tukea toisistaan. Toki välillä pysähdytään pohtimaan myös sitä, ketä varten me kehitämme. Pahimmillaan lapsi ja perhe voivat jäädä tämän lomaromanssin sivusuhteeksi erityisesti silloin, jos kehittäjä pyrkii kehittämään yksin.

Kehittäminen on kovaa työtä ja se vaatii tuekseen moniammatillista yhteistyötä ja kehittäjäkumppanuutta, jotta tulosta voi ylipäätään syntyä. Eri puolilta tulevat vaateet uutta kehittäjää kohtaan voivat kuitenkin yllättää. Aloittavan kehittäjän tärkein taito onkin osata rajata omaa työtään. Sillä myös oma, ehkä se kiihkein lomaromanssi päättyy aikanaan, ja tämän suhteen edistämiselle ja lopulta sen päättämiselle on varattava myös riittävästi aikaa.

Kirjoittajat

Anne Frimodig
Pohjois-Karjalan hyvinvointialue, sosiaalityöntekijä, YTT, pari- ja perhepsykoterapeutti

Artikkelin asiasanat

kehittäminen
LUMO-hanke