Harjoittelu lisäsi ymmärrystä kokemusasiantuntijuudesta

Olen neljännen vuoden sosiaalityön opiskelija Jyväskylän yliopistosta ja suoritin opintoihin kuuluvan kolmannen harjoittelun LUMO-hankkeessa. Olen tehnyt muutaman sijaisuuden lastensuojelun avohuollossa, joten harjoittelun suorittaminen lastensuojelun kehittämistyössä tuntui sopivalta ja tärkeältä edistysaskeleelta kohti omaa ammatillista kehittymistä.

Aloittaessani sosiaalityön opinnot minulla ei ollut mitään erityistä mielenkiinnon kohdetta. Pikkuhiljaa opintojen edetessä aloin kiinnostua lasten ja nuorten osallisuudesta sosiaalityössä ja etenkin lastensuojelussa. Myös tekemäni kandidaatin tutkielma sivusi osallisuutta. Olin kuullut opintojen aikana kokemusasiantuntijuudesta, mutta käsitys aiheesta jäi opintojen myötä pinnalliseksi.

Harjoittelun aikana olen päässyt perehtymään kokemusasiantuntijuuteen ja kokoamaan aihepiiristä lastensuojelun työntekijöille tarkoitettua tietopakettia. Tietopaketissa kerrotaan muun muassa, mitä kokemusasiantuntijuus on ja millaista hyötyä se voi tuoda lastensuojelutyöhön. Tietopaketista tullaan koostamaan arjen työhön helposti soveltuva esite, joka herättää kiinnostusta ja auttaa ottamaan kokemusasiantuntijat mukaan työskentelyyn.

LUMOssa tehdyn harjoittelun ja tietopaketin kokoamisen myötä osallisuus ja kokemusasiantuntijuus ovat entistä suurempia mielenkiinnonkohteitani, ja samalla ymmärrys näistä teemoista on kasvanut ja laajentunut. Olen saanut yhdistettyä syvemmin osallisuutta ja kokemusasiantuntijuutta käytännön sosiaalityöhön, etenkin lastensuojeluun ja lastensuojelun rakenteisiin.

Kokemusasiantuntijuus on erittäin tärkeä teema ja ajattelen, että nyt kun uusia hyvinvointialueita valmistellaan, tulisi kokemusasiantuntijuutta viimeistään ottaa enemmän huomioon. Hyvinvointialueiden kehittämistyössä ja suunnittelussa voisi olla mahdollisuus kehittää myös rakenteita, jotka tukisivat kokemusasiantuntijoiden hyödyntämistä. Kokemusasiantuntijuutta tukee esimerkiksi organisaation sitoutuminen eli se, että työntekijät ja esihenkilöt ovat motivoituneita edistämään ja kytkemään kokemusasiantuntijuutta organisaation toimintaan. Lisäksi vaaditaan taloudellisia sekä aika- ja henkilöstöresursseja. Myös koulutuksen ja osaamisen vahvistaminen sekä kokemusasiantuntijatoiminnan seuranta ja arviointi säännöllisesti ovat keskeisiä.

Lastensuojelussa resurssit ovat hyvin tiukoilla eikä mihinkään ylimääräiseksi koettuun ole aikaa tai jaksamista ryhtyä. Kokemusasiantuntijuudella ja sen hyödyntämisellä on kuitenkin paljon annettavaa lastensuojelulle. Kokemusasiantuntijoiden mukaan ottaminen palvelujen yhteiseen kehittämiseen mahdollistaa sen, että ammattilaisten toiminta on paremmin lasten, nuorten ja perheiden tarpeita vastaavaa.