Lastensuojelun muutosta johtamassa

Johtava sosiaalityöntekijä Satu Mäki-Fossi kuvasi LUMOn esihenkilösparrauksessa 11/2021, millaista on johtaa toimintakulttuurin systeemistä muutosta lasten, nuorten ja perheiden palveluissa. Muutos vaatii nykyisten toimintamallien kyseenalaistamista, sitoutumista, konkreetteja tekoja ja kannustusta. Esihenkilön on uskottava muutokseen vaikeinakin hetkinä, kun houkutus palata vanhaan hiipii työryhmään alkuinnostuksen jälkeen. Vasta tällöin alkaa kova työ.

Olen toiminut erilaisissa lastensuojelun esihenkilötehtävissä ennen nykyistä kehittämistyötäni. Esihenkilön tehtävänä on poistaa esteitä työntekijöiden tieltä ja luoda puitteet mahdollisimman hyvään työssä suoriutumiseen. Esihenkilötehtävä on palveluammatti, jota voi oppia. Erityisesti silloin kun ollaan uuden äärellä, kaivataan veturia toiminnalle ja odotukset esihenkilöä kohtaan ovat suuret. Usein olen joutunut pohtimaan, millaiset arvot johtavat työtäni esihenkilönä. Kuinka huolehdin omasta jaksamisestani vaatimusten keskellä?

Sosiaalityö ja lastensuojelu ovat olleet pitkään kriisissä. Lastensuojelun asiakasmäärät ovat olleet jo vuosikausia nousukiidossa, mutta resursseja ei ole lisätty samassa tahdissa. Ennaltaehkäisevään työhön yritetään löytää jatkuvasti uusia keinoja, mutta se ei ole näkynyt lastensuojelun asiakkaiden tai sijoitusten määrissä. Taloudelliset paineet asettavat jatkuvasti ristiriitaa eettisten näkökulmien kanssa.

Lastensuojelussa saadaan useammin kritiikkiä kuin kiitosta, ja asiakastilanteet ovat kuormittavia ja osaamista vaativia. Työntekijät kaipaavat päivittäin asioiden jakamista, tukea ja dialogia. Lastensuojelussa kamppaillaan jatkuvasti henkilöstöpulan ja työntekijöiden vaihtuvuuden kanssa. Laadukas lastensuojelutyö rakentuu aidosta luottamussuhteesta työntekijän ja asiakkaan välillä. Riittävät resurssit ovat avain asiakkaan ja verkoston kanssa tehtävälle yhteistyölle ja dialogille. Tähän tähdätään systeemisellä työotteella. Kyseessä on ennen kaikkea ajattelutavan muutos, mikä ei synny yhden peruskoulutuksen avulla, vaan vaatii jatkuvaa ohjausta. Esihenkilön on jaettava systeemisyyden perusarvot ja pidettävä huolta tiimiensä ajattelutavan muutoksesta.

Johtava sosiaalityöntekijä tasapainottelee jatkuvasti asiakastyön ja hallinnollisen työn välillä. Hyvinvointialueen lastensuojelun rakentaminen vaatii lastensuojelun substanssi- ja johtamisosaamista. Nyt jos koskaan tarvitaan kokeneita henkilöitä asiakastyön johtotehtäviin, jotta suunta kohti suhdeperusteisempaa asiakastyötä saadaan vauhtiin. Lastensuojelun sosiaalityön henkilöstömitoitus (linkki avautuu uuteen ikkunaan) on hyvä alku, mutta samalla on huolehdittava riittävästä johtamisesta. Myös esihenkilöiden jaksamisesta on pidettävä huolta. Osaamisen hukkaamiseen ei ole enää varaa. Tämä on ensiarvoista niin työn laadun, eettisen ja taloudellisen kestävyyden kuin erityisesti henkilöstön pitovoiman kannalta. Lastensuojelun työntekijöillä – ja viime kädessä asiakkailla – on oikeus hyvään työn johtamiseen.