LUMOavia päätöksiä jatkoon

LUMO-hankkeessa on tehty laajaa ja monipuolista työtä lastensuojelun kehittämiseksi jo reilut kaksi vuotta. Pääsimme juhlimaan yhteisen työmme hedelmiä joulukuun ensimmäisenä päivänä pidetyssä juhlawebinaarissa. Hankkeen alkaessa lastensuojelussa oli tehty enimmäkseen paikallisia ja pienimuotoisia kehittämispilotteja. Nyt on päästy tilanteeseen, jossa maakuntarajat ylittävä yhdessä tekeminen on nivoutunut valtakunnalliseen yhteiskehittämiseen ja olemme päässeet vaikuttamaan tulevien hyvinvointialueiden rakenteiden ja toiminnan valmisteluun.

Työ ei ole ollut tietenkään pelkkää voittokulkua ja ruusuilla tanssimista. Hanke käynnistyi nopealla aikataululla ja motivoituneiden sekä sitoutuneiden kehittämiskumppaneiden löytäminen ei ollut aina helppoa. Hanketiimin sinnikkyyttä ja luovuutta on tarvittu matkan varrella monta kertaa.

Iloksemme saimme huomata, että lastensuojelu kiinnostaa yhteistyökumppaneita suuresti. LUMOn tapahtumiin ja tilaisuuksiin osallistumisen perusteella yhteistyötahot haluavat oppia lastensuojelua ohjaavasta lainsäädännöstä ja ymmärtää lastensuojelun työtapoja. Lastensuojelun kanssa halutaan tehdä yhteistyötä, mikä on hyvä ja välttämätön lähtökohta sille, että lapsen asioissa voidaan toimia yhdessä. Myös lastensuojelun työntekijät tarvitsevat muiden toimijoiden apua lastensuojelun toteuttamiseksi. Välillä hyvinkin hektisestä arkityöstä huolimatta lastensuojelussa on muistettava pitää lapsen kannalta tärkeät toimijat mukana lapsen kokonaisvaltaisen edun toteutumiseksi.

Siinä missä lastensuojelijoiden tehtävä on suojella lapsia, on organisaatioiden velvollisuus huolehtia, että niillä on jaksavat ja pysyvät työntekijät tehtäväänsä täyttämässä. Niin perustyötä kuin työtapojen kehittämistä haastaa puuttuva ja liian tiuhaan uusiutuva henkilöstö. Työn sisältö tai olosuhteet saavat heidät vaihtamaan paikkaa ja samalla katkeilevat asiakas-työntekijä-suhteet, työtoveruudet ja yhteistyökumppanuudet. Jatkuva alusta aloittaminen vie pahimmillaan jo saavutettua hyvää taaksepäin kuin nurinkurinen letkajenkka.

LUMOssa rakennettujen uusien käytäntöjen pysyvä juurtuminen edellyttää jatkuvaa työtä. Jos halutaan työskennellä asiakasta osallistavasti – kokemusasiantuntijoita ja asiakkaita kuunnellen ja hyödyntäen – sekä systeemisesti ja monitoimijaisesti, jatkossakin tarvitaan yhteistä keskustelua, sitoutumista ja rakenteita. Myös asennemuokkausta vaaditaan edelleen. Työtä on tehtävä ja keskustelua käytävä niin tiimien, palveluyksiköiden ja johdon välillä kuin hyvinvointialueilla, maakuntarajojen ulkopuolella sekä yhteistyöalueilla. Lisäksi tarvitaan nykyistä vahvempaa tutkimusta ja arviointia kehittämisen rinnalle.

LUMOn vahvuus on ollut maakunta- ja hankerajat ylittävä yhdessä tekeminen, joka on mahdollistanut kunnianhimoisten ja hieman suuruudenhullujenkin projektien toteuttamisen. Laajempi yhteistyö tuo äkkiä osiensa summaa enemmän resurssia ja osaamista tavoitteiden saavuttamiseksi.

Vaikka LUMO-hanke päättyy vuoden lopussa, juhlawebinaari loi uskoa ja toivoa sille, että yhteistyö monitoimijaisen lastensuojelun saralla ei pääty. Tahtoa ja tarvetta aluerajat ylittävälle yhteiselle kehittämistyölle on myös vuodenvaihteen jälkeen.