Maaseudun erityinen sosiaalityö

Puhdas luonto ja vesistöt houkuttelevat muuttamaan ruuhkasuomesta maaseudun rauhaan. Miten tämä rauha ilmenee sosiaalihuollossa?

Samoja sosiaalisia ongelmia esiintyy kaikkialla, mutta maaseutu tuo niiden kanssa työskentelyyn omat vahvat piirteensä. Maaseudun sosiaalityössä on jotain erityistä, joka jättää jäljen ja saa kiinnostumaan aiheesta yhä uudestaan. Se pätee myös tämän blogin kirjoittajiin. Elsa on työskennellyt ennen SOSRAKE-hankkeeseen siirtymistä sosiaaliohjaajana pienessä Puumalan kunnassa, jossa paikallistuntemus nousee arvoonsa. Iiro puolestaan työskenteli pienessä Pielaveden kunnassa 2015–2017, ja sai sieltä ensimmäisen virkansa sosiaalityöntekijänä.

Paikallisuuden ymmärtäminen on tärkeää maaseudun sosiaalityössä. Se tarkoittaa alueen ominaispiirteiden, maantieteen ja taloudellisten reunaehtojen tunnistamista sekä niiden tuomista päätöksenteon tueksi. Maaseudulla on totuttu selvittämään asiat suoraan niitä hoitavan toimijan kanssa. Onneksi maaseudun matalat hierarkiat tarkoittavat yleensä sitä, että etäisyys päättäjiin ja viranhaltijoihin on lyhyt. Luova paikallinen verkostotyö on korostetussa ja tärkeässä asemassa.

Paikallisten palvelujen katoaminen maaseudulta ja erityispalvelujen keskittäminen ovat pitkän ajan trendejä. Suppea palveluverkosto ja pitkät etäisyydet tekevät palvelujen saavuttamisesta sekä niiden jalkauttamisesta aikaa vievää ja kallista. Tämä voi johtaa palvelujen alikäyttöön. Sähköiset palvelut voivat tuoda osaltaan helpotusta, mutta eivät ratkaise kaikkea. Verkkoyhteyksissä on puutteita ja asiakkaiden heikot digitaidot näkyvät toistuvasti sosiaalihuollon arjessa. Haasteet korostuvat sitä enemmän, mitä harvaan asutummasta maaseudusta on kyse. Paikallisuuden tunnustaminen on ehto oikein kohdennettujen palvelujen luomiselle ja toiminnalle.

Kaikessa sosiaalityössä on tärkeää tuntea niin toimintaa ohjaava lainsäädäntö kuin ammattietiikka, mutta maaseudulla korostuu kenties entisestään aito ja arvostava kohtaaminen. Pienellä paikkakunnalla sosiaalityötä tehneinä ajattelemme, että sosiaalialan ammattilaisten on oltava helposti lähestyttäviä. Myös sosiaalityön tutkimus tukee havaintoa, että työntekijän yksityisen ja ammatillisen persoonan voimakas ero koetaan maaseudulla negatiivisesti.

Ajattelemme, että maaseudun sosiaalityössä on tärkeää varata aikaa spontaaneille kohtaamisille. Sosiaalialan ammattilaisen on tärkeä jalkautua asiakkaiden koteihin ja kohtaamispaikkoihin, tunnistaa olemassa olevien yhteisöjen voimavarat sekä epämuodollisen avun verkostot ja edistää niiden toimintaa. Sosiaalialan ammattilainen auttaa etsimään puuttuvat palaset, joista rakennetaan yhdessä yhteistä ymmärrystä yhteisön ja yksilöiden tarpeista.