Näyttöön perustuvat suositukset – mitä ja miten sosiaalihuollossa?

Vuosituhannen vaihteessa sosiaalityöntekijäksi opiskellessani yliopistossa puhalsivat postmodernit tuulet. Korostetuiksi tulivat varman asiantuntijuuden katoaminen, muuttuvuus ja epävarmuus. Tämä opetti pohtimaan ja tarkastelemaan kriittisesti niin omaa toimintaa kuin ympäröivää yhteiskuntaakin.  Tieto näyttäytyi kontekstuaalisena – aikaan, paikkaan ja olosuhteisiin kiinnittyvänä. Erilaiset tiedonlajit nähtiin kaikki tärkeinä, kenties keskenään tasavertaisina.

Tuolloin muun muassa interventioiden vaikutuksia koskevaan tutkimustietoon nojautumista painottanut näyttöperusteisuus (ks. Tapola-Haapala ym. 2023) tuli esille lähinnä kuriositeettina: esimerkkinä siitä, kuinka paljon erilaisia sosiaalityönäkemyksiä maailmalla onkaan. Samalla näyttöperusteisuus oli jotakin sellaista, johon oli syytä suhtautua kriittisesti.  Näyttöperusteisuus tuntui helposti jollakin tavoin kovalta, yliyksinkertaistavalta, talouspainotteiselta ja kaikkiaan epäilyttävältä.  

Toisinaan taisin hieman kateellisenakin miettiä sellaisia ammattialoja, joiden opinnot vaikuttivat tarjoavan enemmän selkeämpää ja edes jossakin määrin pysyvämpää tietoa eri ilmiöistä sekä tapoja näiden parissa toimimiseen. Mitä itse oikeastaan tiedän?

On selvää, että noista ajoista maailma on monin tavoin muuttunut. Yksi muutos on, että työmenetelmien ja toiminnan käsitteellistämisen sekä vaikuttavuuden tutkimisen tarve vilahtelee nyt Suomessa usein sosiaalityönkin keskusteluissa. Vaikuttavuutta koskevan tiedon tuottamista ja siihen nojautumista on alettu yhä laajemmin ehkä pitää jopa palvelujen tulevaisuuden kannalta kriittisen tärkeänä tekijänä.

Myös näyttöperusteisuus herättää nykyisin kiinnostusta. Eräs esimerkki tästä on parhaillaan käynnissä oleva Sosiaalihuollon suositukset -hanke (avautuu uuteen ikkunaan Innokylän sivustolle), jossa tarkastelemme näyttöön perustuvien suositusten mahdollisuuksia sosiaalihuollossa.

Edelleen aihe tuo mukanaan myös monenlaisia kysymyksiä:

• Mitä oikeastaan tarkoittaa näyttö, ja millaiseen tietoon se pohjautuu?
• Millaisen suositusten laadintaprosessin kehitämme?
• Minkälainen rooli palvelujen käyttäjien ja ammattilaisten kokemustiedolla tulisi prosessissa olla?
• Miten ammentaa suomalaisen sosiaalityön tutkimuksen vahvuuksista – reflektiivisestä, pohdiskelevasta, kyseenalaistavasta lähestymistavasta ja kehittyneestä laadullisesta tutkimusotteesta – samalla kun avataan ovia jollekin uudelle?  

 Tällä hetkellä keräämme hankkeessa sosiaalihuollon asiantuntijoiden näkemyksiä tutkimustiedon hyödyntämisestä ja suosituksista osahankkeen kyselyllä, johon Sinäkin pääset vastaamaan tämän linkin kautta (avautuu uuteen ikkunaan). Kysely on auki 14.9.2023 asti.

Jatkamme aiheesta hankkeen käynnistystilaisuudessa Teamsissä tiistaina 19.9.2023 klo 13.00–16.00. Tilaisuus on kaikille avoin, eikä ennakkoilmoittautumista tarvita. Voit liittyä kokoukseen tästä (avautuu uuteen ikkunaan). Kokoustunnus: 322 021 880 975, Tunnuskoodi: fqWnbb.
Olet lämpimästi tervetullut!

Lähde:

Tapola-Haapala, Maria; Rajavaara, Marketta & Kuusinen-James, Kirsi (2023) Näyttöperusteisen sosiaalityön lähtökohtia. Teoksessa Eveliina Heino, Hanna Kara & Jenni Simola (toim.) Tutkiva sosiaalityö. Sosiaalityö ja moninaisuus. Helsinki: Ammattijärjestö Talentia ry / Talentia-lehti & Sosiaalityön tutkimuksen seura, 19–36. http://www.sosiaalityontutkimuksenseura.fi/data/uploaded/tutkivasosiaalityo2023.pdf (avautuu uuteen ikkunaan sosiaalityontutkimuksenseura.fi-sivustolle)