Osallisuus edellä lastensuojelun kehittämisessä

Olen sosionomi ja juristiopiskelija sekä helmikuun alusta alkaen uunituore osa-aikainen hanketyöntekijä. Virkatyöni kautta minulla on ollut kosketuspintaa LUMO-hankkeeseen, mutta kutsu työskennellä hankkeessa tuli odottamatta ja positiivisena yllätyksenä.

Lastensuojelun kehittäjä Marika Huupponen pyydettiin osa-aikaisesti Sosterin johtotehtäviin ja Etelä-Savoon tarvittiin tekijää jakamaan ja jatkamaan hankkeessa aloitettua työtä. Näin ovi hankemaailmaan aukeni myös minulle. Marika jatkaa ansiokasta LUMO-työtään monialaisen ja monitoimijaisen sekä systeemisen lastensuojelun kehittämisen parissa, ja minä otan vastuulleni alueen asiakasosallisuuden teemoja sekä vaativan laitoshoidon sijaishuollon pilottiyksikön valmistelutyötä.

Ammatillisesti sydäntäni lähellä ovat aina olleet lasten hyvinvointiin ja oikeudenmukaisuuteen liittyvät teemat. Työurani onkin painottunut lastensuojeluun, erityisesti työhön sijaishuollossa nuorten ja heidän perheidensä kanssa. Olen työskennellyt lastensuojelun laitostyön sekä osin väkivaltatyön kentällä viimeiset kymmenen vuotta ja minulla on virka Essoten kuntayhtymän sijaishuoltoyksikössä vastaavana ohjaajana. Osa-aikaisuuden arkeen tuoman jouston turvin pyrin edistämään opintojani Itä-Suomen yliopistolla. Vastapainoa työlle ja opiskelulle tulee melko kokonaisvaltaisesti elämäni läpäisevästä musiikkiharrastuksesta.

Pääsin osallistumaan joihinkin LUMO-tapaamisiin ennen kuin hanketyö varsinaisesti osaltani alkoi. Heti ensimmäisissä etäyhteyksin tapahtuneissa kokoontumisissa hanketiimi näyttäytyi ammattitaitoisena ja aikaansaavana porukkana. Hankkeessa on jo tehty paljon (linkki vie LUMO-hankkeen sivuille), mikä on paitsi vaikuttavaa, luo myös pientä painetta onnistua omassa roolissa yhtä hyvin kuin hanketoverit tähän asti. Toisaalta tehdystä työstä voi ottaa oppia, eikä pyörää tarvitse keksiä aina uudelleen. Oman tonttini kannalta hyvään alkuun virittää esimerkiksi Pohjois-Savon lastensuojelun kehittäjä Katariina Kataisen blogi  (linkki vie ISOblogin kirjoitukseen), jossa hän nostaa esille konkreettisia ja käytännönläheisiä ehdotuksia asiakasosallisuuden lisäämiseen lastensuojelun arkityössä.

Olen hyvilläni päästessäni työskentelemään hankkeessa ja erityisesti asiakasosallisuuden ja laitospilotin parissa sillä uskon, että minulla on taustani kautta näille teemoille annettavaa. Aiemmat kollegani ovat kuvailleet minun olevan idearikas, tunnollinen sekä positiivinen ja pyrin pitämään nämä adjektiivit edelleen mukana työotteissani. Hankemaailma eroaa aikaisemmista töistäni siten, että ensimmäistä kertaa keskiössä ei ole suora asiakastyö. Isossa kuvassa päämäärä niin hanke- kuin ruohonjuuritason työssä on kuitenkin sama – ihmisten hyvinvoinnin lisääminen.

Ajattelen, että LUMOssa tämä toteutuu, kun pyrimme kehittämään asiakkaille heidän tarpeitaan vastaavia, entistä laadukkaampia, oikea-aikaisempia ja kokonaisvaltaisesti parempia palveluja. Tärkeintä on pitää parhaat asiantuntijat eli asiakkaat kehittämisessä mukana.