PALVA-hanke vaikuttavuusmittaamisen mielekkyyden jäljillä Kuopiossa

Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämän, EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU) rahoitetun Paljon palveluja käyttävien palveluketjun vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus -tutkimushankkeen (PALVA, 2024–2025) osatutkimus 4:ssä toteutettiin Itä-Suomen yhteistyöalueella neljä tutkimustyöpajaa, yksi kullakin hyvinvointialueella. Työpajoissa arvioitiin digitaalisesti käytettävän 3X10D-elämäntilannemittarin sopivuutta sosiaalialan asiakastyöhön ja koottiin kokemuksia laajemminkin vaikuttavuusmittareiden käytöstä sosiaalialan työssä.

Kuopiossa pidetty Pohjois-Savon hyvinvointialueen tutkimustyöpaja (25.2.2025) oli järjestyksessään jo kolmas mielenkiintoinen kohtaaminen asiakastyötä tekevien sosiaalityöntekijöiden, heidän esihenkilöidensä sekä tiedonhallinnan asiantuntijoiden kanssa. Tutkimuksellisessa kehittämistyössä löytyy kiinnostavia kysymyksiä, joita voi nostaa laajempiin jatkokeskusteluihin blogilla.

Kenelle vaikuttavuusmittareiden avulla kerätään tietoa? Samaa hieman kriittisen kuuloista ´miksi tätä tietoa oikeastaan edes kerätään´ -kysymystä lähentelee myönteisesti eteenpäin katsovampi pohdinta, keitä kaikkia mittaritieto voisikaan motivoida ja mihin. Ensinnäkin asiakkaalle pitää pystyä kertomaan ymmärrettävästi, miksi mittaria käytetään, miksi näitä asioita kysytään ja mihin saatua tietoa käytetään. Mittarikysymykset voivat herättää asiakkaan – ja miksei myös hänen läheistensä – ajatuksia sekä konkreettista kiinnostusta elämänsä systemaattiseen arviointiin.

Mittari voi selkeyttää ja jäsentää asiakkaan elämäntilannetta: osoittaa kannustavasti kunnossa olevia elämänalueita, helpottaa konkreettisten muutostavoitteiden asettamista niihin asioihin, mihin muutosta kaivataan, sekä motivoimaan askeliin kohti toisenlaista arkea. Asiakkaan aktivointi on todella tärkeää: kyse on asiakkaan, yksilön, pariskunnan tai vaikkapa koko perheen ainutkertaisesta elämästä. Monesti olen pohtinut, tullaanko asiakastyössä miten herkästi ja kenties tahtomattaankin aktivoineeksi ennemmin meitä asiantuntijoita, kun asiakkaita.

Työntekijälle mittari voi dialogin kautta avata uusia näkökulmia: tämäkö onkin nyt tämän asiakkaan mielestä keskeisin muutosta kaipaava asia, näinkö hän itse arvottaisi askeleitaan ja kokisi etenevänsä.  Monesti olen pohtinut, katsotaanko asiakastyössä miten herkästi kovin kauas, kurkotetaanko miten herkästi kerralla liian korkealle. Asiakas voisi tyytyä pieneen muutoksen lähiaskeleeseen, joka toisi konkreettisia toimia ja vahvistaisi hallinnan tunnetta. Toki esimerkiksi lapsia suojeltaessa on tavoitteita, joista ei vain voida tinkiä, ja aikatauluja, joihin on osuttava.

Luotettavan mittaritiedon koostaminen puolestaan kiinnostaa paitsi asiakastyötä tekeviä alan työntekijöitä ja työyhteisöjä, niin myös vastuullisia esihenkilöitä, johtajia, päättäjiä, kouluttajia, kehittäjiä ja tutkijoita – ja miksei yleistajuistettuna suurta yleisöäkin. Numeroille on tarvetta, vai?