Rakenteellisen sosiaalityön osaamista vahvistamassa

Yhteiskunnan rakenteelliset tekijät luovat puitteet ihmisten toiminnalle. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa organisatoriset resurssit ja menettelytavat. Esimerkiksi sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalveluissa kysymys on siitä, millaisilla malleilla ja toimintakäytännöillä tuen tarpeessa oleville ihmisille voidaan tarjota mahdollisuuksia, tukea, hoivaa ja huolenpitoa. Rakenteellisissa tekijöissä on myös kysymys sellaisista seikoista kuin vaikkapa kaupunkien ja kaupunginosien viihtyisyydestä, turvallisuudesta ja vetovoimatekijöistä. Ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen ja sosiaalisten ongelmien vähentämiseen tai poistamiseen tarvitaan tietoa: päätöksiä tulee voida tehdä rationaalisesti ja kehitystä suunnata tietoon perustuen.

Sosiaalihuoltolain (1301/2014, 7 §) mukaan rakenteellisen sosiaalityön keinoin huolehditaan sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Siihen sisältyvät sosiaalihuollon asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottaminen asiakkaiden tarpeista sekä tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon vaikutuksista. Myös tarpeiden taustalla olevat mekanismit, eli tarpeiden yhteiskunnalliset yhteydet, tulisi ymmärtää.

Sosiaalityön alaan ja sisältöön kuuluvat myös tavoitteelliset toimet sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi, korjaamiseksi sekä kunnan asukkaiden asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämiseksi. Karttuvan tiedon pohjalta voidaan esittää toimenpide-ehdotuksia ja parannuksia, jotka myös kuuluvat rakenteelliseen sosiaalityöhön.

Sosiaalityössä, sosiaalipalveluissa ja sosiaalihuollossa kertyneen informaation pohjalta rakentuu tietoa ja asiantuntemusta, jota tuodaan osaksi kunnan muiden toimialojen suunnittelua. Informaatio ei kuitenkaan läheskään aina jalostu tiedoksi yksin vaan se vaatii yhteistyötä.  Rakenteelliseen työhön kuuluu nykytilanteen parantamiseen ja kehittämiseen tähtäävä yhteistyö yksityisten palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa. Siihen sisältyy myös ajatus keinovalikoiman parantamisesta, jotta paikallisesta sosiaalityöstä sekä palvelu- ja tukivalikoimasta saataisiin entistä ehompaa. 

SOSRAKE-osaamisverkosto -hankkeen puitteissa olemme osaltamme edistämässä rakenteellisen työn edellytyksiä ja osaamista. Tämä tekeminen on käynnistynyt hyvin. Rakenteellinen työ ei ole yksin riippuvaista osaamisesta – työssä tarvitaan myös resursseja, järkeviä toimia ja tarkoituksenmukaisia tuotoksia, jotta asiakasvaikutuksia syntyy.  Omalta osaltaan rakenteellisen työn ymmärryksen lisääminen voi olla tuomassa myös sosiaalityön käyttöteoriaa näkyväksi: sosiaalityössä työntekijöiden tulisi pystyä kuvaamaan ainakin lähtökohdissaan se, miten toimia, jotta jonkin tietyn asiakkaan tilanteessa saavutettaisiin haluttu tavoite. 

Ei ole yhtään hullumpaa olla mukana tässä asiantuntijajoukossa ja Diakonia-ammattikorkeakoulun puolesta kehittämässä asiaa, joka on merkityksellinen palveluintegraationkin näkökulmasta.