Sosiaalityön tilannekuva: Näkymättömästä Ninnistä näkyväksi

Aloitin ISOlla kesäkuussa kehittäjäkoordinaattorin tehtävissä. Työni painopistealueita ovat rakenteellisen sosiaalityön osaamisen kehittäminen, verkostotyö ja monikanavainen viestintä. Taustaltani löytyy kaikkiaan neljäntoista vuoden työkokemus sosiaalityön kentältä: viimeisimmät kymmenen vuotta toimin sosiaalityöntekijänä poliisilaitoksen monialaisessa toimintaympäristössä ja sitä ennen useita vuosia sosiaalityön ja lastensuojelun työtehtävissä.

Arvostan tietoa, tutkimusta ja työn kehittämistä muuttuvissa olosuhteissa. Monialainen yhteistyö ja verkostoituminen ovat tärkeitä. Nyt rakenteellisen sosiaalityön äärellä huomaan pohtivani, että niin sosiaalialan ammattilaisten työstä kuin sosiaalityön asiakkaiden tilanteista ja olosuhteista näkyy ulkopuolelle aina vain jokin rajallinen osa tai näkökulma. Kokonaiskuva jää suuremmalle yleisölle usein hahmottumatta ja niin kutsutuksi sosiaalialan hiljaiseksi tiedoksi. Miksi näin?

Sosiaalityössä ollaan kuitenkin yhteiskunnallisesti merkittävillä näköalapaikoilla, mikä mahdollistaa yhteiskunnallisen vaikuttamisen – jos vain vaikuttamiselle annetaan aikaa ja luodaan sen mahdollistavat rakenteet. Sosiaalityön tiedon tuotannon tarvetta alan kehittämiseen liittyen ei voi vähätellä. Sosiaalityöllä ei ole ollut samoja edellytyksiä ja rakenteita tutkimuksen, kehittämisen, kouluttamisen ja innovaatioiden luomisen osalta kuin esimerkiksi terveydenhuollossa on jo vuosikymmeniä ollut. SOTEa toteutettaessa onkin tärkeää edistää näiden rakenteiden luomista ja vahvistamista erityisesti sosiaalialalla, ja sosiaalialan näkökulmasta.

Ilman mikroskooppia emme havaitsisi asioita, mihin ihmissilmien tarkkuus ei riitä. Jos emme kerää sosiaalityön arjessa systemaattisesti tietoa sosiaalisista ongelmista, ilmiöistä, menetelmistä, vaikuttavuudesta, rakenteellisista ongelmista ja kehittämisideoista, niin asiat harvoin muuttuvat parempaan suuntaan itsestään. Niin kuin Muumilaakson tarinoiden näkymätön lapsi Ninni tarvitsi huomiota ja Myyn kehotuksesta myös pientä suuttumusta tullakseen kokonaiseksi ja näkyväksi muille, tarvitsevat myös sosiaalityö ja sen asiakaskunta rakenteellista sosiaalityötä ja sosiaalista raportointia vastaavaan tarkoitukseen.

Poliisiorganisaatiosta arvokkaana oppina minuun jäi elämään termi ’tilannekuva’. Tilannekuva tarvitaan, jotta osataan valita mahdollisimman vaikuttavat tavat toimia haastavassa tilanteessa. Tilannekuva on kuin kartta, jonka avulla löytää perille. Tilannekuvaa on ylläpidettävä ja täydennettävä, jolloin se parhaimmillaan voi antaa ”hiljaisia signaaleja” myös jostain vasta tulossa olevasta. Tämä mahdollistaa ennakointia ja ennalta ehkäisyä, mikä on aina korjaavaa työtä vaivattomampaa ja tehokkaampaa.

Sosiaalityön ammattilaisilla ja asiakkailla on valtavasti tietoa, mitä voidaan rakenteellisen sosiaalityön keinoin ottaa käyttöön ja hyödyntää muun muassa tutkimuksessa, palvelujen kehittämisessä ja päätöksenteossa. Tervetuloa mukaan yhteiseen työhön: tehdään sosiaalityötä näkyväksi!