Systeeminen malli lastensuojelussa – onko SYTYlle tulevaisuutta?

Lastensuojelun systeemistä toimintamallia (SYTY) on kehitetty Suomessa vuodesta 2016 alkaen (Fagerström, Rautiainen & Yliruka, 2023, 1). Mallin toivottiin tuovan ratkaisuja lastensuojelun kriisiin. Työntekijät kokivat, etteivät he pysty tekemään työtään kuten haluaisivat.  Työ byrokratisoitui, työntekijät vaihtuivat ja työmäärät olivat vaikeasti hallittavissa. Malli tuotiin Suomeen Iso-Britanniasta, Lontoon Hacneysta, jossa mallin käyttöönotosta oli saatu hyviä tuloksia.  (Fagerström 2016, 6.)

THL on järjestänyt systeemisen mallin kouluttajakoulutuksia koko maahan vuodesta 2017 lähtien. Koulutuksen käyneet ovat puolestaan kouluttaneet työyhteisöjä ja tiimejä, jotta malli juurtuisi käytännön asiakastyöhön. (Fagerström, Rautiainen & Yliruka, 2023, 1.) THL:n viimeinen kouluttajakoulutus ryhmä valmistui joulukuussa 2022 ja THL ilmoitti systeemisen mallin kansallisen koordinaation päättyvän tähän. THL ylläpitää verkkosivustoa, jossa edelleen kerrotaan mallista ja THL tarjoaa kouluttajille valtakunnallisia verkkotapaamisia muutaman kerran vuodessa.

SYTYstä ei vielä ole tullut lastensuojelun kriisin ratkaisijaa. Työtä mallin juurruttamiseksi on tehty kahdeksan vuotta. Silti on alueita, joilla vasta käynnistellään mallin käyttöönottoa ja mietitään mitä tämä meillä tarkoittaisi.  Juurtuminen on ollut hidasta ja mallia on otettu käyttöön työyhteisöissä siinä määrin kun se on ollut mahdollista. Meillä ei siis ole kansallisesti yhtä yhteistä näkemystä siitä, mitä lastensuojelun systeemisen mallin toteuttaminen tarkoittaa.

SYTY-kouluttajakoulutuksen käyneenä olen huolissani mallin tulevaisuudesta. Koulutusten kautta kentälle on tullut THL:n tuottamaa uutta materiaalia, jota on jaettu kouluttajien kesken. Kun THL vetäytyy kouluttamisvastuustaan, ei myöskään päivitettyä materiaalia tule. Kouluttajat ovat verkostoituneet omatoimisesti valtakunnallisesti, mutta onko se ajansaatossa riittävää?

SYTY sisältää ajattomia, sosiaalityölle keskeisiä elementtejä, jotka ovat ja pysyvät. Olen saanut olla osana työyhteisöä, jossa toteutettiin systeemistä viikkokokousta siten, että asiakkaat olivat asiansa käsittelyssä mukana. Asioiden käsittely oli intensiivistä ja herätti tunteita niin asiakkaissa kuin työntekijöissäkin. Yhteisen tunteikkaan hetken kokeminen syvensi työntekijöiden ja asiakkaiden välistä suhdetta. Mielestäni työntekijän ”ei tietämisen” tila mahdollistaa oikeasti asiakkaan osallistamisen omaan asiaansa, lisää tasavertaisuuden kokemusta asiakassuhteessa ja avaa ovia uudella tavalla yhteisen ymmärryksen syntymiselle.

Aika näyttää, mitä systeemisen lastensuojelun mallille käy. Jääkö se elämään työyhteisöissä kantavana työotteena, yksittäisten työntekijöiden mielissä satunnaisesti toteutuvana ideologiana vai unohdetaanko se kokonaan jonkin seuraavan uuden innovaation vallatessa valtakunnallista sosiaalityön keskustelua.

Lähteet:

Fagerström, Katarina & Rautiainen, Eija-Liisa & Yliruka, Laura (toim.). 2023. Lastensuojelun systeemisentoimintamallin kouluttajakoulutuksen kehityskaari ja vuoden 2022 kouluttajakoulutuksen arviointi. Työpaperi 13/2023. THL.

Fageström, Katarina. 2016. Ihmissuhteita rakentava ja ylläpitävä lastensuojelu. Hackneyn malli ja systeeminen käytäntö lastensuojelutyössä. Työpaperi 42/2016, THL.