Systeeminen malli on hyvä, mutta toteutus ontuu

LUMO-hanke toteutti helmi-maaliskuussa 2021 kyselyn, johon vastasi yli 130 lastensuojelussa työskentelevää ammattilaista Itä- ja Keski-Suomesta. Yksi kyselyn teema oli lastensuojelun systeeminen toimintamalli, siihen kouluttautuminen sekä mahdollisuudet mallin mukaiseen työskentelyyn. Systeeminen työote rikastuttaa lastensuojelua suhdeperustaisuudella ja perheterapeuttisilla menetelmillä. THL on kouluttanut maakuntiin systeemisen työotteen kouluttajia ja systeemistä toimintamallia on juurrutettu lastensuojeluun kansallisesti vuodesta 2017 lähtien.  

Lastensuojelun ammattilaisille suunnattu kuuden päivän syty-koulutus antaa edellytykset systeemisen toimintamallin mukaiselle työskentelylle. LUMOn kyselyyn vastanneista ammattilaisista runsas puolet oli osallistunut koulutukseen ja ollut siihen pääosin tyytyväisiä. Puolet vastaajista kertoi työmallin olevan käytössä omassa yksikössä tai sitä opeteltiin parhaillaan. Mallin mukainen työskentely näkyi säännöllisinä viikkotiimeinä sekä systeemisen ajattelun ja menetelmien hyödyntämisenä arjen asiakastyössä. Systeemisessä työskentelyssä asiakkaan asioita käsitellään ja ratkaisuehdotuksia löydetään aiempaa syvällisemmin ja asiakasystävällisemmin. 

Puolet vastaajista kertoi, että mallin mukainen työskentely toteutuu käytännössä huonosti tai ei ollenkaan. Syiksi nostettiin ennen kaikkea kiire ja liian suuret asiakas- ja työmäärät: ei ole mahdollista tehdä systeemistä, suhdeperustaista työtä. Lastensuojelutyötä ohjaavat vahvat lainsäädännölliset aikarajat, mikä asettaa paineita ratkaista asiat nopeasti ja vaikeuttaa uusien toimintatapojen omaksumista. Henkilöstön jatkuva vaihtuvuus hankaloittaa mallin toteuttamista, sillä uusilla työntekijöillä ei ole tarvittavaa koulutusta ja pois lähtevien myötä osaamista ja tietoa häviää. Esihenkilöiden tuki mallin käyttöönotossa nähtiin tärkeänä, mutta osin puutteellisena. Työläs ja monitasoinen malli vaatii pitkää opettelua ja orientaation muutosta. Työntekijät ovat jääneet toteuttamaan mallia yksin ilman osaamista ylläpitävää ja syventävää koulutusta. 

Vaikuttaa siltä, että työn arjessa jatkuvasti läsnäolevat tekijät ja tilanteet aiheuttavat ristiriitaa systeemisen toimintamallin yhden perusperiaatteen – hidastamalla nopeutat – kanssa. Työskentelykulttuurin muutos ja uuden juurtuminen edellyttävät vahvaa tukea, perehdyttämistä, jatkuvaa koulutusta, kertausta ja syventämistä. Tähän kannattaa panostaa: niin lastensuojelun ammattilaisten vastauksista kuin systeemisen mallin teoreettisista lähtökohdista ja tutkimuksista voi päätellä, että kyseessä on lastensuojelutyötä edistävä ja asiakasta entistä paremmin osallistava toimintatapa. Lastensuojelutyön laatua tulee parantaa. Systeemistä työmallia vaalimalla voidaan luoda vankka ja pitkäkestoinen rakenne sekä olosuhteet, jossa työntekijät saavat tukea mallin omaksumiseen ja juurtumiseen. Tällöin myös hidastaminen asiakkaan asian äärelle on mahdollista.