Tavoitteen asettaminen – vaikuttavuuden ensimmäinen askel

Viime vuosina on puhuttu paljon vaikuttavuuden mittaamisesta ja se koskee myös sosiaalityötä. Sosiaalityö on herkkää ihmisläheistä työtä ja sen vaikutuksia ei ole helppo osoittaa. Joskus vaikutukset voivat näkyä vasta pitkän ajan kuluttua. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vaikuttavuutta pitäisi pyrkiä osoittamaan.  

Asiakkaan tarpeesta syntyy tavoite, joka johtaa toimenpiteeseen. Vaikuttavuudessa on yksinkertaistettuna kyse toimenpiteen onnistumisen tarkastelusta. Vaikuttavuuden mittaamisessa tavoitteet ovat keskiössä. Tavoitteita on sosiaalityössä monella tasolla. Sosiaalihuoltolakiin on kirjattu sosiaalityön yleiset tavoitteet, mutta käytännön työssä asiakas itse määrittää omat tavoitteensa. Jotta vaikutuksia voitaisiin arvioida, tulisi tavoitteen olla konkreettinen ja mitattava.

Koska työntekijät eivät kytke vaikuttavuusajattelua useinkaan asiakasprosessiin, tavoitteen asettaminen voi jäädä epämääräiseksi. Tavoitteet eivät ole konkreettisia, eivätkä mitattavia. Ne ovat usein laajoja; asioita, jotka voidaan tulkita monella tapaa, kuten elämänhallinnan paraneminen tai toimintakyvyn lisääminen. Tavoitteeksi voidaan myös määrittää asia, joka ei ole sosiaalityön keinoin saavutettavissa.

Jos asiakasprosessi pohjautuu hatariin, nopeasti asetettuihin tavoitteisiin, voi niin asiakkaalle kuin työntekijällekin jäädä epäselväksi, mitä työskentelyllä tavoitellaan. Jos taas tavoite on liian laaja, sen saavuttaminen voi tuntua mahdottomalle. Vaikka pohjimmiltaan työskentelyn tavoite olisikin parantaa asiakkaan elämänhallintaa, tulisi käsite purkaa tavoitteen asettamisen vaiheessa teoiksi. Millaisista asioista elämänhallinta koostuu? Millaiset asiat asiakkaan tilanteessa kaipaavat muutosta? Millaisia konkreettisia asioita asiakas voi muuttaa?

Asiakas voi tarvita apua tavoitteiden tunnistamisessa ja nimeämisessä. Tähän tulisi käyttää riittävästi aikaa, jotta tavoitteiksi valikoituvat asiat ovat asiakkaalle tärkeitä ja sopivia. Asiakkaan on myös helpompi sitoutua työskentelyyn, jos tavoitteet on asetettu oikein. Jos esimerkiksi asiakkaan elämänhallintaa heikentää se, ettei asiakas hae eikä avaa postejaan, eikä näin ollen ole tietoinen laskuista ja ajanvarauksista, voidaan tavoitteeksi nimetä postin hakeminen ja lukeminen kaksi kertaa viikossa. Tällainen tavoite on konkreettinen ja mitattavissa ja kertoo myös selkeästi asiakkaalle, mitä häneltä odotetaan. Mikäli asiakas tarvitsee tukea tavoitteen saavuttamiseksi, se järjestetään.

Vaikka tavoitteen asettaminen on sosiaalityön onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää, siitä puhutaan työyhteisöissä harvoin. Ajatellaanko, että taustoiltaan erilaisilla ammattilaisilla olisi tavoitteen asettamisesta yhtenäinen näkemys? Vai eikö asian tärkeyttä ole vielä tunnistettu? Sosiaalityötä arvostellaan usein sen epämääräisyydestä. Voisiko asiakastyön tavoitteiden konkretisointi auttaa myös sosiaalityön perustehtävän määrittymisessä? Ainakin se toisi näkyväksi asioita, joihin sosiaalityöllä voidaan vaikuttaa.