Tekijöiden ja tiedon puute toimivien palvelujen esteenä

LUMO-hanke toteutti helmi-maaliskuussa 2021 kyselyn, johon vastasi yli 130 lastensuojelussa työskentelevää ammattilaista Itä- ja Keski-Suomesta. Pyysimme näkemyksiä siitä, miten lastensuojelun asiakkaat pääsevät palveluihin, miten palvelut vastaavat asiakkaiden tarpeisiin ja miten monialainen yhteistyö toimii. Lastensuojelun ammattilaisten vastaukset olivat hyvin yhteneväisiä yhteistyökumppaneiden kyselyyn vastanneiden kanssa.

Ammattilaiset arvioivat, että lastensuojelun asiakkaiden palvelutarpeisiin vastataan parhaiten perusterveydenhuollossa ja varhaiskasvatuksessa. Mitä suuremmat tai monimutkaisemmat haasteet asiakkaalla on, sitä vaikeampaa on löytää tilanteeseen soveltuvia palveluja lapsen ja perheen tueksi. Palveluihin pääsyn esteet ja palvelujen laatu palautuivat lastensuojelun ja verkostojen ammattilaisten mukaan aina resurssipulmiin: ei yksinkertaisesti ole riittävästi työntekijöitä palveluja toteuttamaan. Puuttuvien tai vaihtuvien työntekijöiden vuoksi jonot ovat pitkiä, palvelujen saanti viivästyy ja palvelut katkeilevat. Palvelujen myöntökriteerit ovat tiukkoja eikä kaikille asiakasryhmille ole tarpeita vastaavia palveluja tarjolla laisinkaan. Erityisosaamista ei ole siellä missä sitä kaivataan, esimerkiksi psykiatrista osaamista puuttuu lastensuojelulaitoksista. 

Hyviä monialaisen yhteistyön käytäntöjä listattiin useita. Verkostopalaverit, systeeminen työskentely ja monialainen tiimityö ovat parhaimmillaan erinomaisia tapoja jakaa tietoa ja suunnitella työtä yhdessä. Tietojen vaihdossa koettiin kuitenkin kompasteluja. Epätietoisuus tiedonvaihdon laillisuudesta ja rajanvedon vaikeus siihen, mitä tietoa pitäisi välittää, lisäävät varovaisuutta ottaa puheeksi asiakasperheen asioita. Aina toiselle ammattilaiselle ei myöskään osata antaa riittävästi arvoa ja ennakkoasenteet saattavat olla kielteisesti latautuneita. Lastensuojelun ammattilaiset joutuvat välillä ratkomaan haastavia ja monisyisiä asiakastilanteita yksin, ilman toisten ammattilaisten osaamista, jos asiakas ei ole motivoitunut muihin palveluihin. Vastauksissa tuotiin toisaalta esiin myös se, että jotkut toimijat jäävät lastensuojelun työskentelyn ulkopuolelle. Esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen tehnyttä tahoa ja arjen verkoston toimijoiden tietoa ei aina hyödynnetä eikä oteta mukaan yhteiseen arviointiin ja tuen tarjoamiseen.

Monialaisen yhteistyön vaikeuksien synkästä runsaudesta huolimatta kyselyn tuloksista paistaa myös lämmintä valoa. Lastensuojelun ammattilaiset toivovat yhteisiä kohtaamisia ja keskusteluja muiden ammattilaisten kanssa, jotta toisten työtä ja työn lähtökohtia opitaan tuntemaan ja ymmärtämään. Toive on täysin sama kuin yhteistyökumppaneilla. Kun molemminpuolinen ymmärrys ja tuntemus lisääntyvät, kasvaa samalla myös arvostus ja luottamus toisen tekemää työtä kohtaan. Jaettu halu tulla ammattilaisina lähemmäs toisiaan on ensimmäinen edellytys monialaisen työn edistämiselle.