Yhdenvertaisuuden perustuslaillisella asialla

Tuore sosiaali- ja terveysministeriön selvitys sote-järjestämisvastuun toteutumisesta vuodelta 2023 on erittäin kriittistä luettavaa. Hyvinvointialueille hallinnollinen uudistus on ollut vaativa ponnistus, ja monet kuntien järjestämisvastuun aikana syntyneet hankaluudet vaivaavat väestöä edelleen.

Raportin mukaan erot väestön terveydessä ja hyvinvoinnissa ovat merkittäviä. Ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa suhteessa palvelujen saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Niin maantieteellinen kuin sosioekonominen eriytyminen näkyvät vertailussa sekä hyvinvointialueiden kesken että vieläpä niiden sisällä. Sairastavuus on edelleen yleisintä Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Hoidon ja palvelujen tarpeen arviointiin pääsyssä on viiveitä - sama koskee terveydenhuoltoa ja sosiaalihuoltoa, sama koskee perus- ja erityispalvelujen saatavuutta. Painottaminen laadukkaisiin peruspalveluihin ja kaivattu palveluintegraatio ovat edenneet lähinnä kansallisesti rahoitettujen kehittämisohjelmien hankepiloteissa ja niissäkin useimmilla hyvinvointialueilla vasta pistemäisesti. Terveydenhuollossa hoidon jatkuvuus on heikentynyt.  

Hyvinvointialueiden talousvaikeudet ovat olleet esillä paljon ja alijäämää viime vuodelta tuli yhteensä yli miljardi euroa. Henkilöstöpulassa vaje koskee jo kaikkia sote-ammatteja. Henkilöstön vaihtuvuus on suurta ja muutoksissa kokonaistilanteen arviointi on vaikeaa. Talentian viimekeväisessä jäsenkyselyssä kolme viidesosaa sosiaalialan työntekijöistä arvioi työhyvinvointinsa heikentyneen.

Yhdenvertaisuuden edistämistä on jatkettava, toteaa ministeriökin. Perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaate ja syrjinnänkielto edellyttävät, ettei ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa toista edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan eikä syrjiä. Eli eri väestönosien ja ikäryhmien oikeudet palveluihin tulisi turvata samantasoisesti. Tällöin on arvioitava esimerkiksi alueellinen ja taloudellinen yhdenvertaisuus eli käytännössä esimerkiksi sosiaalityön tosiasiallinen saatavuus ja sote-palveluista perittävät hinnat.

Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteutuminen saattaa edellyttää niin sanottua positiivista erityiskohtelua, eli jonkin tietyn ryhmän asemaa ja olosuhteita parantavia toimia. Tätä tuotiin esille aikanaan Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän ansiokkaassa raportissa. Onko sitten Itä- ja Pohjois-Suomen väestön yhdenvertaisuutta turvattava ’ylimääräisellä’ positiivisella sote-erityiskohtelulla, jos erot terveydessä ja hyvinvoinnissa jatkuvat jatkumistaan? Perustuslain hengessä vastaukseni olisi vahva kyllä.  

Tekstiin liittyvät linkit (avautuvat uuteen ikkunaan):

Selvitys hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun toteutumisesta 2023 : Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain (612/2021) 31 §:n mukainen sosiaali- ja terveysministeriön vuosittainen valtakunnallinen selvitys

Talentian jäsenkysely

Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen: Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän väliraportti