Yhteistyöverkostot lastensuojelutyön mittarina

Lastensuojelun asiakkaiden oikeus heidän tarpeitaan vastaaviin palveluihin, tukeen ja hoitoon ei toteudu riittävän hyvin. Tämä ongelma on tunnistettu ja tunnustettu jo pitkään. Valtakunnalliseksi lääkkeeksi on tarjottu lastensuojelun monialaista kehittämistä viiden yhteistyöalueen laajuisen valtionavustushankkeen avulla. 

LUMO-hanke kysyi Itä- ja Keski-Suomen yhteistyöalueen lastensuojelun yhteistyökumppaneilta näkemystä lastensuojelun tilasta, yhteistyön toimivuudesta ja lastensuojeluasiakkaiden palvelujen saatavuudesta. Kysely toteutettiin helmi-maaliskuussa 2021 ja vastauksia saatiin yli viideltäsadalta ammattilaiselta. 

Keskeisiksi teemoiksi nostettiin tiedonkulun ongelmat sekä palvelujen saatavuuteen liittyvät pulmat. Tiedon kulku lastensuojelun ja yhteistyökumppanien välillä takkuaa; yhteistyötä vaikeuttaa eri ammattilaisten kokemus siitä, ettei lastensuojelusta saa riittävästi tietoa asiakkaana olevan lapsen ja perheen tilanteesta. Tämä korostui erityisesti lastensuojeluilmoitusten käsittelykäytännöissä.  

Lastensuojelun asiakkaat – lapset ja heidän perheensä – pääsevät vaihtelevasti eri palvelujen piiriin. Yhteistyökumppaneiden kokemuksen mukaan parhaiten pääsee perusterveydenhuollon palveluihin sekä oppilashuollon ja koulun tarjoamiin tukipalveluihin. Haastavinta oli pääsy mielenterveys- ja päihdepalvelujen piiriin. Resurssipulmat vaikeuttavat palvelujen saatavuutta ja monimutkaiset, kankeat ja pirstaleiset palveluketjut hankaloittavat palveluihin pääsyä.  

Yhteistyökumppaneille lastensuojelun resurssipula näyttäytyy kaaoksena, jota aiheuttaa muun muassa työntekijöiden vaihtuvuus. Yhteistyöstä puuttuu yhteisesti sovitut rakenteet, minkä vuoksi yhteistyön toimivuus tai toimimattomuus näyttäytyy henkilökeskeisenä ja sattumanvaraisena. Emme tunne toistemme työtä riittävästi, joten odotukset yhteistyökumppania kohtaan ovat epärealistisia. Myös toisen työn arvostuksessa nähtiin puutteita. Kuitenkin osaamista ja erilaisia asiakasta osallistavia menetelmiä kentällä on paljon. 

Mitä asioille tulisi tehdä? Vastaajien mukaan tiedonkulun parantaminen ja toistemme työn tunnetuksi tekeminen yhteisten koulutusten ja säännöllisen vuorovaikutuksen avulla parantaisi lastensuojelun yhteistyötä. Palveluketjuja tulisi tarkastella enemmän kokonaisuutena. On tärkeää sopia yhteisestä vastuunjaosta ja tehdä yhteistä suunnitelmaa, johon kaikki voivat sitoutua. Systeemisyys tuo välineitä tämän tyyppiseen yhteiseen työskentelyyn. Systeeminen työote oli tuttu kolmannekselle vastaajista, mutta koulutuksiin näistä oli päässyt ainoastaan yhdeksän prosenttia. Vastaajat toivoivat systeemisen työotteen koulutuksia ja työpajoja sekä lastensuojelun perustietopakettia monialaisesta näkökulmasta katsottuna.  

Kyselyn vastaukset maalaavat lastensuojelun tilanteesta huolestuttavaa kuvaa. Vastaavaa viestiä kantautuu myös erilaisten työryhmien ja kehittämistyössä tapahtuvien kohtaamisten kautta. Lastensuojelun resurssit tulee saada kuntoon ja varmistaa henkilöstön pysyvyys ja osaaminen. Motivoitunut, sitoutunut ja jaksava henkilöstö on se X-Factor, joka varmistaa lapsen oikeuksien toteutumisen. Myös työn johtamiseen ja organisointiin tulee kiinnittää monialaisen yhteistyön näkökulmasta vielä enemmän huomiota. Kiitämme lämpimästi kaikkia kyselyymme vastanneita ammattilaisia. Tulemme hyödyntämään yhteistyöverkoston kokemuksia lastensuojelutyön kehittämisessä – yhdessä ja yhteistyössä monialaisen verkoston kanssa. 

Marika Huupponen ja LUMO-tiimi